Miten motivoida liikunnanohjauksen perustutkinnon opiskelijoita liikuntaneuvonnan oppimiseen?
Käytännön opetustyö on osoittanut, että opiskelijat kokevat liikuntaneuvonnan vaativana kokonaisuutena, sillä se vaatii kokonaisvaltaista ymmärrystä ihmisten arjesta. Liikuntaneuvonnassa on hyödyksi tietää liikkumisen lisäksi esimerkiksi, ravitsemuksesta, unesta, palautumisesta, ajankäytöstä, eri ikäisten liikuntasuosituksista, eri toimintarajoitteiden huomioimisesta sekä motivoinnista. Liikuntaneuvonta terminä voi olla opiskelijalle vieras ja heille tutumpaa voi olla esimerkiksi kouluPT, kuntokoutsi, hyvinvointivalmentaja tai personal trainer termien käyttö.
Motivoiva vuorovaikutus on tärkeä osa menestyksekästä liikuntaneuvontatilannetta, jossa tavoitteena voi olla esimerkiksi liikunnalliseen elämäntapaan kannustaminen, liikuntaan motivoituminen, itsensä haastaminen tai uuden oppiminen. Erilaisia vuorovaikutuksen tekniikoita on paljon, joten oleellista on löytää vuorovaikutuksen tavat, jotka motivoivat, on helppo ottaa käyttöön ja nostavat esiin ihmisen omia vahvuuksia heikkouksien sijaan (Kaaja, E. 2019). Motivoivan vuorovaikutuksen keskiössä on tukea omaehtoista motivaatiota itsemääräämisteorian pohjalta, jonka keskiössä on psykologiset perustarpeet: autonomia, kykenevyys ja yhteenkuuluvuus (mm. Ryan & Deci, 2000, 2017, Hynynen & Hankonen, 2015). Kun opiskelijat pääsevät kokemaan motivoivan vuorovaikutuksen oppeja jo opiskeluaikana, he pystyvät paremmin hyödyntämään niitä myöhemmin tulevissa työtehtävissään.
Rossi (2024) tarkasteli Pro gradu -työssään motivoivan haastattelun käyttöä erilaisissa sosiaalityön interventioissa, joissa pyrkimyksenä oli katkaista negatiivisia kierteitä nuorilla. Hän havaitsi motivoivan haastattelun myönteisiä vaikutuksia erityisesti päihteiden käyttöön, seksuaaliterveyteen ja erityisnuorten työllistymiseen liittyvissä interventioissa.
Vastaavasti liikuntaneuvontatilanteita voi toteuttaa motivoivan vuorovaikutuksen keinoin. Pelkkiin liikuntasuosituksiin ja liikunnan terveyttä edistäviin faktoihin vetoaminen harvoin synnyttää sisäistä motivaatiota tehdä muutoksia omiin terveystottumuksiin, elintapoihin tai omaan arkeen. Sen sijaan motivoiva, innostava ja kannustava vuorovaikutus liikuntaneuvonnassa on keskustelevaa ja auttaa asiakasta tunnistamaan häntä kiinnostavat ja innostavat asiat, joiden avulla on mahdollista vahvistaa ja tukea asiakkaan sisäistä motivaatiota. Motivoivan ja kannustavan haastattelun työkaluina käytetään motivoivan vuorovaikutuksen tekniikoita, kuten reflektiivistä kuuntelua, avoimia kysymyksiä ja positiivista palautetta, joiden avulla vahvistetaan asiakkaan pystyvyyden tunnetta: ”minä osaan ja kelpaan”. Huomioitavaa on, että pelkkä sisäinen motivaatio ei aina riitä, vaan ympärillä on hyvä olla myös muutosta tukeva ympäristö, esimerkiksi kannustava perhe, ystävä, ohjaaja tai opettaja, joka voi olla mukana ja tukena muutoksessa. Pysyvä muutos vaatii sisäistä motivaatiota, joka lähtee ajatuksesta, että muutos on itselle merkityksellinen ja mielenkiintoinen (Miller & Rollnick, 2013; Ryan & Deci 2000, 2017).
Väestön liikkumisen lisäämistä koskeva tavoite ei ole toteutunut. LIITU 2024 – tutkimuksen mukaan vain noin kolmannes (32 %) 7–20-vuotiaista lapsista ja nuorista saavutti liikkumissuositukset. Erityisesti nuorten lukioikäisten liikkuminen on vähentynyt ja pojat saavuttavat edelleen tyttöjä useammin liikkumissuositusten tavoitteet (Kokko & Hämylä, 2025). Myös aikuisten fyysisen aktiivisuuden kehitys on ollut laskusuunnassa viime vuosina (Valtion liikuntaneuvosto 2022). Pelkkä faktoihin perustuva viestintä liikunnan terveyttä edistävistä vaikutuksista ei riitä muuttamaan liikuntakäyttäytymistä. Liikuntaan motivoituminen edellyttää tiedon lisäksi kokemusta toiminnan merkityksellisyydestä, mahdollisuutta tehdä omia päätöksiä sekä onnistumisen ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia (Teixeira, ym. 2012; Määttä, ym.2024).
Kolmen kampuksen urheiluopiston liikunnanohjauksen perustutkinnon liikuntaneuvoja opiskelijoiden opetussuunnitelmaan liikuntaneuvonnan tutkinnonosaan on rakennettu opintokokonaisuus, jonka tarkoituksena on tuoda motivoivan vuorovaikutuksen periaatteet konkreettiseksi osaksi opetusta ja käytäntöä. Pedagoginen malli tähtää kohti aitoja asiakaskohtaamisia liikuntaneuvonnan ja – ohjauksen tilanteissa. Liikuntaneuvonnan opetuksessa luodaan raamit oppimiselle yhdessä opiskelijoiden kanssa, ja opiskelijat osallistetaan ja aktivoidaan mukaan keskustelemaan ja tavoitteiden sanoittamiseen. Opettajan esimerkkien avulla luodaan ymmärrys ydinsisältöjen ja motivoivan vuorovaikutuksen teoriasta ja tekniikoista, joka tiivistetään ’muistilistaksi’ ja kiteytetään, mitä asia tarkoittaa käytännössä. Käytännössä tekniikoita kokeillaan ensin turvallisesti omassa ryhmässä erilaisilla vuorovaikutusharjoituksilla ja roolipeleillä, joista jaetaan palautetta. Tämän jälkeen opittuja asioita viedään käytäntöön oikeisiin asiakastilanteisiin ja reflektoidaan oppimista. Opetuskokonaisuuksia on pidetty vasta kaksi, ja niistä on kerätty palautetta, jonka pohjalta on tunnistettu seuraavia haasteita: nuorten omat vuorovaikutustaidot kehittyvät kokemuksen ja oppimisen myötä, ja vuorovaikutustaitoja pitää harjoitella paljon, joihin nuoret tarvitsevat ohjausta ja rohkaisevaa palautetta. Lisäksi opiskelijat kokivat erilaisten tekniikoiden tunnistamisen ja oppimisen haastavaksi, mutta tärkeäksi osaksi opintoja.
Tutkimukset (mm. Ryan & Deci, 2000, 2017) osoittavat, että pelkkä teorian ymmärtäminen ei riitä, sillä vuorovaikutus on tilannesidonnaista ja sama tekniikka ei toimi jokaisen asiakkaan kanssa samanlailla. Vuorovaikutustaitoja pitää aktiivisesti harjoitella ensin turvallisesti omassa ryhmässä ja sen jälkeen vasta oikeiden asiakkaiden kanssa. Vuorovaikutustaitojen kehittäminen ja arviointi on helpompaa, jos tiedossa on, mitä taitoa kulloinkin harjoitellaan.
Motivoivan vuorovaikutuksen tekniikoita on viety myös Perheiden liikuntaneuvonnan Valttiplus-hankkeeseen (Paralympiakomitea 2026), jossa luodaan tukimateriaalia opiskelijoille ja ammattilaisille motivoivan vuorovaikutuksen tekniikoiden hyödyntämiseen toimintarajoitteisten lasten, nuorten ja heidän perheiden liikuntaneuvontaan. Hankkeessa toteutettiin kysely liikuntaneuvontaa kunnissa toteuttaville ammattilaisille. Tuloksissa nousi esiin, että toimintarajoitteiset lapset, nuoret ja heidän perheensä ovat edelleen harvinainen kohderyhmä liikuntaneuvonnassa. Lisäksi liikuntaneuvonnan ammattilaiset kaipasivat täydennyskoulutusta vuorovaikutustaitojen kehittämiseen yhä moninaisempien asiakasryhmien kanssa. Motivoivan vuorovaikutuksen sisältöjä käytännön esimerkein tullaankin sisällyttämään keväällä 2027 julkaistavaan Liikuntaneuvontaa soveltaen -oppimateriaaliin, joka on suunnattu sekä opiskelijoille että ammattilaisille. Oppimateriaali julkaistaan JAMK:n Avoimet oppimateriaalit – alustalla.
Lähteet
Hynynen, S-T. & Hankonen, N. (2015). Autonomiaa tukien aktiivisemmaksi? Itsemääräämisen teoria lasten ja nuorten liikunnan edistämisessä. Kasvatus 46 (5), 473-487.
Järvinen M. (2025). Motivoiva haastattelu. Käypähoito. Duodemic. Viitattu 6.5.2026. Motivoiva haastattelu
Kaaja, E. (2019). Miten innostaa liikkumaan? Motivoivan vuorovaikutuksen avaintekniikat. Let’s Move It-hanke. YouTube-video. Viitattu 6.5.2026. Elisa Kaaja: Miten innostaa liikkumaan? Motivoivan vuorovaikutuksen avaintekniikat
Kokko, S. & Hämylä, R. (toim.) (2025). Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa: LIITU-tutkimuksen tuloksia 2024. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2025:1. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa 2024
Miller, W. R. & Rollnick, S. (2013). Motivational interviewing: Helping people change (3rd ed.). Guilford Press. 154.pdf
Määttä, S., Palmu, I. & Hankonen, N. (2024). Itsemääräämisteoria ymmärrettäväksi: pääteesit, suomennokset ja väärinkäsitysten oikaisua. Psykologia 58(4-6). Itsemääräämisteoria ymmärrettäväksi: pääteesit, suomennokset ja väärinkäsitysten oikaisua
Rossi, J. (2024). Motivoivan haastattelun käyttö, vaikutukset ja palaute nuoriin kohdistuvassa sosiaalityössä. Integratiivinen kirjallisuuskatsaus. Jyväskylän yliopisto. Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Pro gradu. Viitattu 20.7.2026. https://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202406144653
Ryan, R. M. & Deci, E. L. (2000). Self-Determination Theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. American Phychologist, 55, 68-78. https://doi.org/10.1037/0003-066X.55.1.68
Ryan, R. M. & Deci, E. L. (2017). Self-Determination Theory: Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. New York: Guilford Press.
Suomen Paralympiakomitea. 2026. Perheiden liikuntaneuvonnan Valttiplus. Viitattu 20.7.2026. Valttiplus | Paralympiakomitea
Teixeira, P.J., Carraca, E.V., Markland, D., Silva, M.N. & Ryan, R.M. (2012). Exercise, physical activity and self-determination theory: A systematic review. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 9(78). Exercise, physical activity, and self-determination theory: A systematic review | International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity | Springer Nature Link
Valtion liikuntaneuvosto. (2023). Valtion hallinto liikunnan ja liikkumisen edistäjänä 2019-2023: sosiaali- ja terveysministeriö. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2023:15. Valtionhallinto liikunnan ja liikkumisen edistäjänä 2019–2023: sosiaali- ja terveysministeriö